Mietin pitkään, lähdenkö paikan päälle Egyptin Sharm el-Sheikhiin lainkaan. Jo matkoja varatessa kävi selväksi, että neuvotteluihin osallistuminen ei ole kaikille kansalaisyhteiskunnan toimijoille mahdollista. Hotellihuoneita peruttiin ja niiden hintoja korotettiin. Halvimmillaan yöpymisen sai reilulla 300 eurolla.
Kokoustiloihin Sharm El-Sheikiin päästyäni huomasin, ettei tarjolla ole lainkaan kohtuuhintaista ruokaa. Kehittyvistä maista tulevat tuttuni olivat tuoneet omat eväät mukanaan. Lisäksi kuuluvuus kokoustiloissa on niin huono, ettei neuvottelujen seuraamisesta tule osassa huoneista mitään. Netinkin kautta keskustelujen seuraaminen on jatkuvien katkojen vuoksi vaikeaa.
Valitettavasti kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet seurata neuvotteluja ja reagoida oikea-aikaisesti niiden sisältöihin ovat heikentyneet vuosi vuodelta.
Olen osallistunut YK:n ilmastoneuvotteluihin vuodesta 2009 lähtien. Valitettavasti kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet seurata neuvotteluja ja reagoida oikea-aikaisesti niiden sisältöihin ovat heikentyneet vuosi vuodelta.
Myös ammattiyhdistysliikkeen delegaation kokoa on vuosien varrella pienennetty. Sen sijaan esimerkiksi fossiilisen teollisuuden edustajia on Egyptissä 25 prosenttia enemmän kuin edellisissä neuvotteluissa Glasgow’ssa.
Toisaalta: jos ihmisoikeusaktivistit, kuten ammattiliittojen, nais- ja tasa-arvojärjestöjen, ihmisoikeustutkijoiden, nuorten ja saamelaisten edustajat antaisivat periksi ja jäisivät kotiin, ilmastoneuvotteluissa huomioitaisiin nykyistäkin heikommin ilmastotoimien vaikutukset ihmisten arkeen ja oikeuksiin.
Tänäkin vuonna ay-liike on esittänyt konkreettisia suosituksia tekstikirjauksiksi muun muassa ilmastonmuutoksen hillintää koskevaan ohjelmaan ja COP27- julkilausumaan, jota käsitellään ensi viikolla. Molemmissa asiakirjoissa pitäisi mainita ilmastonmuutoksen vaikutukset työntekijöihin ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n oikeudenmukaista siirtymää koskevan ohjeistuksen keskeiset elementit: kolmikantainen neuvotteluprosessi, säällinen työ, työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturva.
Me ay-liikkeen edustajat seuraamme myös tarkkaan, mitä tapahtuu muun muassa neuvotteluissa ilmastonmuutoksen hillintää koskevista markkinamekanismeista. Näissä neuvotteluissa käydään edelleen tiukkaa vääntöä siitä, miten markkinamekanismihankkeissa olisi huomioitava ihmisoikeudet. Ainakin osalle päästövähennysten markkinamekanismin (Pariisin sopimuksen artikla 6.4) toimeenpanoa valmisteleville maille riittäisi, että ihmisoikeuksia noudatettaisiin hankkeissa kunkin kansallisvaltion lainsäädännön mukaisesti piut paut välittämättä kansainvälisistä sopimuksista. Tämähän ei meille käy!
ilmastokokouksilla on onnistuessaan myös etunsa, kun päätöksiin saadaan sitoutumaan suuri osaa maailman maista yhdellä kertaa.
Ehkäpä turhautuminen ilmastokokouksien prosesseihin pitää vain niellä, pyrkiä parantamaan niitä ja jatkaa ihmisoikeuksien edistämistä ilmastoneuvotteluissa niin kauan kuin neuvotteluita käydään osana YK:n monikansallista järjestelmää. Onhan ilmastokokouksilla onnistuessaan myös etunsa, kun päätöksiin saadaan sitoutumaan suuri osaa maailman maista yhdellä kertaa.