Näihin aikoihin viime vuonna päätin hakea YK:n ystävät -verkoston uuteen mentorointiohjelmaan. En ollut koskaan aiemmin osallistunut vastaavaan eikä minulla ollut ollut mentoria. Hain mentorointiohjelmaan, koska olin pohtinut paljon sitä, mitä haluaisin tehdä valmistumisen jälkeen – ja elämässä yleensä. Kyseisen mentorointiohjelman tavoitteena on levittää YK-tietoutta ja kokemuksellista tietoa YK:n ystävien keskuudessa. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä halusin päästä keskustelemaan ammatilliseen kehittymiseen liittyvistä kysymyksistä juurikin YK- ja globaalikysymyksiin perehtyneen henkilön kanssa.
Mentoriksi minulle valikoitui yli 40-vuotisen uran ulkoministeriössä ja ulkomailla tehnyt Marjatta Rasi. Hän toimi urallaan mm. Suomen pysyvänä edustajana YK:ssa sekä suurlähettiläänä Suomen New Delhin ja Wienin suurlähetystöissä. Rasi ei ainoastaan vakuuttanut vahvalla kansainvälisten teemojen osaamisellaan vaan myös valloitti persoonallaan. Olin varautunut siihenkin mahdollisuuteen, etteivät mentorin ja aktorin persoonat välttämättä kohtaa, vaikka asiatasolla kiinnostukset olisivatkin samansuuntaisia. Sitoutuisin joka tapauksessa mentorointiin, vaikka näin kävisikin. Satumaista kuitenkin oli, kun mentoriani ja minua ei yhdistänyt vain kiinnostus globaalikysymyksiä kohtaan vaan myös innostus kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Koin myös vahvasti heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, että jonkinlainen yhteinen sävel löytyi suunnattoman helposti. Ilmeisesti näinkin voi siis käydä!
Olin lukenut mentoroinnista ennen ohjelmaan hakemista mutta jossain määrin mentorointi oli minulle mysteeri vielä ohjelman alkaessa. Päätin siis lähteä mukaan avoimin mielen. En odottanut mentoroinnilta valmiita vastauksia vaan avointa keskustelua, joka parhaimmillaan saisi minut itse oivaltamaan uusia asioita itsestäni ja elämästä. Ehkä oivalluksia syntyisi keskustelujen tuloksena myös mentorin mielessä. Yhdessä mentorini kanssa asetimme tapaamisillemme kolme tavoitetta: 1) ns. hiljaisen tiedon lisääntyminen; 2) diplomaatin työn sisällön parempi ymmärtäminen ja 3) aktorin itsetuntemuksen lisääntyminen ja erilaisten uravaihtoehtojen selkeytyminen.
Tapasimme mentorini kanssa kuusi kertaa kymmenen kuukauden aikana, minkä lisäksi ohjelmaan kuului muutamia yhteistapaamisia kaikkien aktorien sekä aktori-mentoriparien kesken. Vuoden varrella mahdollisuuksia tuli myös osallistua erilaisiin YK-teemoihin sopiviin urainfoihin, jotka koin myös hyödyllisiksi. Jokainen pari sai sopia kahdenkeskisistä tapaamisistaan yksilöllisesti omien aikataulujensa mukaan. Muistan keväällä ohjelman vasta alettua kaavailleeni keskustelutuokioiden pituudeksi pari tuntia mutta kerran jos toisenkin keskustelun lomassa hurahti neljästä kuuteen tuntiin. Silloin tosin saatettiin sivuta YK-aiheiden lisäksi kirjallisuutta, ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä tai vaikkapa Intian kulttuuria.
Mitä sitten opin näiden kuukausien aikana vai opinko mitään? Olen mentoroinnin kautta saanut uskoa omaan tekemiseeni ja uutta tietoa sekä näkökulmaa siihen, millaisissa tehtävissä YK-teemojen parissa olisi mahdollista toimia ja millaista se voisi olla. Kaikkein tärkein tämän ohjelman aikana saamani oivallus on mielestäni kuitenkin se, että on ihan ”okei” olla tietämättä täydellä varmuudella, mitä haluaa työurallaan tehdä tai mihin päätyä. Kaikkea ei voi tietää etukäteen, ja elämän varrelle mahtuu monenlaista. Tärkeä oivallus generalistille on myös se, että monesta asiasta kiinnostuminen ei ole työuran kannalta ongelma vaan pikemminkin hieno asia. Nämä ajatukset ovat saaneet minut levollisemmaksi tulevaisuuden suhteen ja sitä kautta auttaneet keskittymään olennaiseen tässä ja nyt. Uskon palaavani mentorini kanssa käytyihin keskusteluihin sekä häneltä oppimiini viisauksiin vielä moneen kertaan tulevaisuudessa.
YK:n ystävien mentorointiohjelma starttaa muuten uudestaan taas maaliskuussa 2019 ja haku on parasta aikaa käynnissä!
Kirjoittaja osallistui YK:n ystävät -verkoston ensimmäiseen mentorointiohjelmaan aktorina ja on ollut myös YK-liiton hallituksen jäsen.