YK ja kansainvälinen oikeus
Yksi YK:n keskeisistä tehtävistä on edistää kansainvälisen oikeuden kehittämistä. Tehtävä juontaa juurensa YK:n peruskirjan johdannosta, jonka mukaan YK:n tavoitteena on ”luoda olosuhteet, joiden vallitessa oikeudenmukaisuutta sekä kunnioitusta sopimuksista ja muista kansainvälisen oikeuden lähteistä johtuvia velvoituksia kohtaan voidaan pitää yllä”.
YK:ssa ja sen erityisjärjestöissä on vuosikymmenten kuluessa laadittu yli 500 sopimusta, jotka käsittelevät mitä moninaisimpia kysymyksiä merenkulusta ulkoavaruuden hallintaan ja käyttöön. YK:n hyväksymät kansainvälisen oikeuden normit ja sopimukset ovat luoneet edellytykset rauhan ja turvallisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiselle kansainvälisesti. YK on ollut uranuurtaja myös kansainvälisen ympäristölainsäädännön luomisessa.
YK on kuitenkin yhä kansainvälisen oikeuden keskeisin toimija, vaikka sitä on kritisoitu viime vuosikymmenten aikana muun muassa tehottomuudesta. Valtiot kuitenkin noudattavat kansainvälisen oikeuden säännöksiä yleisesti ottaen hyvin, vaikka myös vakavia poikkeuksia löytyy.
Kansainvälisen oikeuden kunnioittamisessa on pitkälti kyse vastavuoroisuuden ajatuksesta: valtiot noudattavat tiettyjä normeja, koska haluavat muidenkin noudattavan niitä. Kansainvälinen oikeuden säännökset hyödyttävät valtioita, koska ne tuovat valtioiden välisiin suhteisiin vakautta ja ennustettavuutta. Tässä mielessä kansainvälinen oikeus on kuin valtioiden yhteinen kieli, joka osaltaan vähentää väärinkäsitysten ja siten myös konfliktien vaaraa. Kansainvälisen oikeuden noudattaminen onkin valtioiden välisissä suhteissa sääntö, josta poikkeaminen altistaa vähintäänkin kielteisille poliittisille seuraamuksille.
Keskeiset toimijat YK-järjestelmässä
Ei ole olemassa mitään valtioiden yläpuolella olevaa riippumatonta tahoa, joka säätäisi kansainvälisesti velvoittavia lakeja. YK:n yleiskokouksen täysistunnon päätöslauselmat eivät ole muodollisesti valtioita sitovia, vaikka ne ovatkin tärkeässä osassa kansainvälisen oikeuden kehityksessä.
YK-järjestelmässä turvallisuusneuvosto voi päättää sanktioista ja voimatoimien käytöstä. Turvallisuusneuvoston päätökset ovat oikeudellisesti velvoittavia, mutta neuvoston oikeudellinen toimivalta rajoittuu kysymyksiin, jotka koskevat kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Lisäksi neuvoston pysyvien jäsenten (Venäjä, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Kiina) veto-oikeus rajoittaa päätöksenteon tehokkuutta.
Kansainvälinen tuomioistuin on YK:n merkittävin oikeudellinen toimielin ja hoitaa tavallaan eräänlaista ”maailman tuomioistuimen” virkaa. Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset ovat sitovia, mutta tuomioistuin voi käsitellä valtioiden välisiä kiistoja vain molempien kiistaosapuolten suostumuksella. Tuomioistuimella on myös rajalliset mahdollisuudet varmistaa, että sen päätöksissä pitäydytään.
YK:n yleiskokouksella on keskeinen rooli kansainvälisen oikeuden kehittämisessä. Päävastuu kehittämistyöstä on yleiskokouksen kuudennella komitealla, joka on yleiskokouksen oikeudellinen pääkomitea. Kuudennen kokouksen valmistelemat päätöslauselmaesitykset vahvistetaan yleiskokouksen täysistunnossa. Kaikilla YK:n jäsenvaltioilla on oikeus edustukseen yleiskokouksen kuudennessa komiteassa.
Syvenny: Muut kansainvälisen oikeuden YK-toimijat
Kansainvälisen oikeuden toimikunta (International Law Commission, ILC) on YK:n yleiskokouksen alainen asiantuntijaelin, joka valmistelee tekstiluonnoksia kansainvälisen oikeuden alaan kuuluvista aiheista. Luonnokset toimivat pohjana kansainvälisille sopimuksille, jotka hyväksytään joko YK:n yleiskokouksessa tai erikseen koolle kutsutussa diplomaattikonferenssissa. Toimikunta kokoontuu Genevessä kerran vuodessa ja raportoi toiminnastaan vuosittain yleiskokouksen kuudennelle komitealle. Raportin hyväksymisen yhteydessä käytävä keskustelu antaa kuudennelle komitealle mahdollisuuden toimikunnan poliittiseen ohjaukseen.
Kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunta (United Nations Commission on International Trade Law, UNCITRAL) on YK:n yleiskokouksen alainen toimielin, jonka tehtävänä on kauppaoikeuden harmonisointi ja yhtenäistäminen. Harmonisoinnilla viitataan toimiin, jotka tähtäävät kansallisten lakien muokkaamiseen siten, että kansainvälisten liiketoimien ennustettavuus paranee. Lainsäädäntöä yhtenäistettäessä valtiot hyväksyvät yhteisiä oikeudellisia normeja sääntelemään kansainvälisen liiketoiminnan tiettyjä osa-alueita. Toimikunta koostuu 60 YK:n jäsenmaasta, jotka edustavat eri alueellisia ryhmiä sekä kansainvälisesti merkittävimpiä taloudellisia ja oikeudellisia järjestelmiä. Jäsenyyskausi on kuusivuotinen. Toimikunta kokoontuu kerran vuodessa joko New Yorkissa (parilliset vuodet) tai Wienissä (parittomat vuodet).
Kansainvälistä tuomioistuinta (International Court of Justice, ICJ) ei pidä sekoittaa kansainväliseen rikostuomioistuimeen (International Criminal Court, ICC), jonka perustamissopimus (perussääntö, The Statute of the ICJ) hyväksyttiin Roomassa pidetyssä konferenssissa vuonna 1998. Kansainvälinen rikostuomioistuin aloitti toimintansa heinäkuussa 2002, kun 60 valtiota oli ratifioinut sen perussäännön. Rikostuomioistuiminen toimivalta on rajattu kaikkein vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin: sotarikoksiin, kansanmurhiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Kansainvälinen rikostuomioistuin on riippumaton oikeudellinen toimielin, jonka suhdetta YK:iin sääntelee tuomioistuimen perussäännön mukaisesti (artikla 2) erillinen sopimus (Negotiated Relationship Agreement between the International Criminal Court and the United Nations). Yhteistyösopimuksen vahvistivat lokakuussa 2004 kansainvälisen rikostuomioistuimen presidentti ja YK:n pääsihteeri.