Aseidenriisunta

Aseidenriisunta tarkoittaa toimintaa, joka tähtää aseiden vähentämiseen.

Aseet voivat olla sekä joukkotuhoaseita että tavanomaisia aseita. Joukkotuhoaseita ovat ydinaseet, kemialliset ja biologiset aseet.Tavanomaiset aseet ovat esimerkiksi pienaseita, miinoja, rypäleaseita, sota-aluksia ja tankkeja. Pienaseet tarkoittavat pieniä ja kevyitä aseita, joita yksi ihminen voi käyttää ja kuljettaa mukanaan.

Aseidenriisunta on keskeinen osa YK:n työtä ja sen tavoitteena on välttää maailmansotien kaltaiset katastrofit. Maailman ensimmäinen ydinräjähdys tapahtui muutama viikko sen jälkeen, kun YK:n peruskirja oli allekirjoitettu Yhdysvalloissa kesällä 1945. YK:n yleiskokouksen ensimmäisen istunnon ensimmäinen päätöslauselma vuonna 1946 koski aseidenriisuntaa.

Aseidenriisuntatyötä edistettiin YK:ssa perustamalla atomienergiaa sekä tavanomaisten aseiden käytön rajoittamista käsittelevät toimikunnat. Vuonna 1952 nämä kaksi komissiota yhdistettiin YK:n ensimmäiseksi varsinaiseksi aseidenriisuntatoimikunnaksi (UNDC), jonka jäseniä ovat nykyisin kaikki YK:n jäsenvaltiot.

YK on aseidenriisuntaan liittyvissä asioissa jäsenmaille tärkeä keskustelu- ja neuvottelufoorumi. Teemaa käsitellään sekä yleiskokouksessa että turvallisuusneuvostossa.

Vaikka monista aseidenriisuntaan liittyvistä sopimuksista on neuvoteltu jossain muualla kuin YK:ssa, niiden alkuperäiset ideat on useimmiten tuotu maailmanjärjestöön muiden jäsenten kuultaviksi ja kehitettäviksi. YK-järjestelmän puitteissa ne ovat hioutuneet käytännön normeiksi ja sopimuksiksi.

Oikeudellisesti sitovien sopimusten lisäksi kansainvälinen yhteistyö on tuottanut poliittisesti sitovia toimintaohjelmia, julistuksia ja käytännesääntöjä.

Monenkeskisenä aseidenriisuntakysymysten neuvottelufoorumina toimii myös Genevessä sijaitseva aseidenriisuntakonferenssi (Conference of Disarmament, CD).

Vuonna 1978 perustettu konferenssi on merkittävin aseidenriisuntaneuvotteluja organisoiva kansainvälinen toimielin.

Se ei ole varsinaisesti YK:n alainen, muuta sen hallinto ja budjetti hoidetaan kuitenkin YK:n kautta. Konferenssiin kuuluu nykyisin 65 valtiota, ja se toimii konsensus-periaatteella. Sen puitteissa on neuvoteltu monia merkittäviä aseidenriisuntasopimuksia, kuten ydinsulkusopimus sekä biologisten ja kemiallisten aseiden kieltosopimukset.

Aseidenriisuntakonferenssin toiminta oli kuitenkin paljolti lamaantunut 2000-luvun alkupuolella valtioiden erimielisyyksien seurauksena. Osin tästä johtuen muun muassa vuonna 2017 hyväksytty Ydinaseiden kieltosopimus neuvoteltiin YK:n eikä aseidenriisuntakonferenssin alaisena.

Mitkä sopimukset säätelevät asekauppaa ja aseiden käyttöä?

Sopimuskokonaisuus aseidenriisunnan alalla on erilainen esimerkiksi ihmisoikeuksiin verrattuna.

Aseidenriisuntasopimuksille ei välttämättä ole määrätty ulkoista sopimuksen toimeenpanoa valvovaa toimielintä, sopimukset saattavat koostua useasta erillisestä pöytäkirjasta ja sopimusta saatetaan tallettaa yhden tai useamman hallituksen tai kansainvälisen järjestön, kuten YK:n huomassa.

Siksi sopimuskokonaisuuden hahmottaminen ja tiedon löytäminen saattaa olla hankalaa.

Kuten tavallista, kansainvälisten sopimusten haaste on, että kaikki maat eivät ole aina niissä mukana, eivätkä kaikki sopimusosapuoletkaan aina noudata tekemiään sitoumuksia.