YK:n rauhantyö
YK:lla on monia keinoja rauhan ylläpitämiseksi ja sen edistämiseksi.
Ehkäisevä diplomatia
Ehkäisevällä diplomatialla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään estämään riitojen eskaloituminen (aseellisiksi) konflikteiksi. Käytännössä työllä tarkoitetaan välitystoimintaa, sovittelua sekä neuvotteluja. YK:n rauhanvälitystoiminnan keskuksena toimii YK:n poliittinen osasto, joka tukee YK:n erityislähettiläitä ja muita rauhanneuvottelijoita sisällöllisesti, hallinnollisesti ja logistisesti.
Sanktiot
Mikäli ratkaisua ei löydetä neuvotteluteitse, YK:n turvallisuusneuvosto voi määrätä pakotteita eli sanktioita. Pakotteiden tavoite on ohjata kohdemaan toimintaa siten, että maata kohtaan ei tarvitse käyttää sotilaallista voimaa. Talouspakotteilla voidaan esimerkiksi rajoittaa kaupankäyntiä valtion tai yksittäisten ihmisten kanssa tai kieltää se kokonaan. Pakote voi olla myös valtaapitävien matkustuskielto tai diplomaattisuhteiden katkaiseminen.
Aseidenriisunta
Aseidenriisunta tarkoittaa toimintaa, joka tähtää aseiden vähentämiseen. Aseet voivat olla sekä joukkotuhoaseita että tavanomaisia aseita. Joukkotuhoaseita ovat ydinaseet, kemialliset ja biologiset aseet. Lisää aseidenriisunnasta täällä.
Rauhantekeminen
Rauhantekemisellä tarkoitetaan diplomaattisia ponnisteluja, joiden tavoitteena on neuvotteluteitse taivuttaa konfliktin osapuolet lopettamaan vihollisuudet ja neuvottelemalla löytämään ratkaisu erimielisyyteen.
Konfliktien osapuolten välinen neuvottelu ja erimielisyyksien sovittelu tapahtuu yleensä YK:n pääsihteerin johdolla tai turvallisuusneuvoston, yleiskokouksen tai pääsihteerin nimittämän, kansainvälisesti kokeneen YK-virkamiehen välityksellä.
Pääsihteerillä on merkittävä rooli kiistojen ratkaisijana, sillä hän voi puolueettomana henkilönä tehdä aloitteen neuvottelujen aikaansaamiseksi kansainvälistä turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa.
Neuvottelujen välitystehtävissä pääsihteeri voi käyttää niin sanottuja hyviä palveluksia (good offices), nimittää sovittelussa avustavia erityislähettiläitä ja lähettää tiedonhankinta- ja neuvotteluvaltuuskuntia edistämään neuvotteluja. Hyvät palvelukset on vakiintunut kansainvälinen termi, jolla tässä yhteydessä viitataan pääsihteerin arvovaltaan ja hänen rooliinsa maailman valtioiden mielipiteen edustajana.
Rauhanturvaaminen
Rauhanturvaajat auttavat osapuolia muun muassa löytämään keskusteluyhteyden, valvovat tulitaukoja ja pitävät yllä turva-alueita.
Rauhanturvaoperaation aloittamisesta päättää aina YK:n turvallisuusneuvosto. Operaatiota ei voida aloittaa, elleivät sotivat tahot suostu siihen. Lisää rauhanturvaamisesta täällä.
Rauhaanpakottaminen
Rauhaanpakottaminen eroaa perinteisestä rauhanturvaamisesta.
Rauhaanpakottamisessa joukot ovat raskaammin aseistettuja kuin perinteisessä auhanturvaamisessa ja heillä on lupa suurempaan voimankäyttöön kuin rauhanturvajoukoilla. Joukkojen lähettämiseen ei välttämättä vaadita konfliktin kaikkien osapuolten suostumusta. Rauhaanpakottamiseenkin tarvitaan lupa turvallisuusneuvostolta.
Esimerkiksi vuonna 2007 perustetuilla YK:n ja Afrikan unionin yhteisillä rauhanturvajoukoilla Darfurissa on lupa käyttää kaikkia mahdollisia voimankäytön keinoja tulitauon turvaamiseksi ja siviilien suojelemiseksi. Yleisesti ottaen YK kuitenkin pitää rauhanpakottamismandaatin asettamista viimeisenä vaihtoehtona ja on edelleen hyvin varautunut sen käytöstä operaatioissaan.
Rauhanrakentaminen
Rauhanrakentaminen on 1990-luvun aikana kehittynyt uusi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen muoto. Taustalla on sisällissotien yleistyminen. Tarkoituksena on tukea rauhan edellytysten säilymistä konfliktin läpikäyneissä maissa.
Rauhanrakentamisella tarkoitetaan konfliktin jälkeistä toimintaa, jolla pyritään vakauttamaan konfliktista kärsinyt yhteiskunta, palauttamaan sen yhteiskunnalliset rakenteet ja estämään konfliktin uudelleenpuhkeaminen.
Rauhanrakentaminen alkaa taistelevien osapuolten kotiuttamisella ja aseistariisumisella, mutta siihen kuuluu muutakin, kuten pakolaisten kotiinpaluun mahdollistaminen, siviiliväestön suojelu ja miinojen raivaus.
Rauhanrakennustoimia konfliktin jälkeen voivat olla myös esimerkiksi vaalijärjestelyissä avustaminen, terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen käynnistäminen, oikeuslaitoksen ja turvallisuusviranomaisten tukeminen, sotatoimien tuhoaman infrastruktuurin jälleenrakentaminen ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Myös kehitysyhteistyö on keskeinen osa rauhanrakennusta.
YK:n rauhanrakennustoimista käytetään tavanomaisesti nimeä poliittinen operaatio tai rauhanoperaatio. Operaatiot ovat turvallisuusneuvoston perustamia, ja valtaosaa niistä johtaa YK:n sihteeristön poliittinen osasto. YK:ssa työtä tukee rauhanrakennuskomissio.
Hyvän tahdon ja rauhanlähettiläät
Lisäksi YK:lla on joukko hyvän tahdon ja rauhanlähettiläitä. He ovat usein eri aloilla toimivia julkisuuden henkilöitä, jotka sitoutuvat levittämään sanomaa YK:n tavoitteista ja toiminnasta. Vuodesta 1954 lähtien ainakin 16 eri YK-organisaatiota on nimittänyt hyvän tahdon lähettiläitä itsenäisesti. YK:ssa nimitetään pääsääntöisesti kahdenlaisia lähettiläitä:
- Hyvän tahdon lähettiläitä (Goodwill Ambassadors). Hyvän tahdon lähettilästä voidaan pitää yleisnimityksenä, joka kattaa kaikki järjestöjen mahdollisesti nimittämälleen henkilölle antamat, toimenkuvaa tarkentavat tai toimintaa osuvasti kuvaavat tittelit.
- Rauhanlähettiläitä (UN Messenger of Peace). Rauhanlähettiläiden ohjelma perustettiin Kofi Annanin aloitteesta vuonna 1997. Rauhanlähettiläät ovat arvostettuja taiteen, musiikin, kirjallisuuden ja urheilun saralla tunnettuja yksilöitä, jotka YK:n pääsihteeri nimittää henkilökohtaisesti tehtävään. He pyrkivät parantamaan tietoisuutta ja edistämään koko YK-järjestelmän toimintaa. Muun muassa näyttelijä Michael Douglas on YK:n rauhanlähettiläs.